Liikuntaharrastukseni alkoi jo urheiluseuran äiti-lapsi jumpasta ja jatkui rytmisenvoimistelun kautta tanssiryhmässä aina yläasteelle asti. Murrosikä kuitenkin vei jossain vaiheessa voiton ja liikunta jäi. Vihasin koululiikuntaa ja yleensä varusteetkin ”unohtuivat” kotiin.
Lukion aloittaessani olin jo ylipainoinen enkä liikkunut lainkaan. Päivät kuluivat kavereiden kanssa ja herkkuja syöden. Keskustan lukiosta olikin helppo pistäytyä kaupassa ja ostaa jokapäiväinen karkkipussi.
Täyttäessäni 18 vuotta äitini oli useaan kertaan huomauttanut painostani ja minä aina loukkaantunut siitä. Lopulta kuitenkin suostuin myöntämään asian ja äitini suostutteli minut liittymään painonvartijoihin ja lupautui maksamaan jokaviikkoisen punnituksen.
Loka-marraskuussa 2005 uskaltauduin ensimmäiseen tapaamiseen, jolloin lähtöpainoni oli 90,9kg. Tuota lukemaa tulen tuskin koskaan unohtamaan. Olin paikalla olevista nuorin (ikäraja 18 vuotta), mutta silti tunsin oloni tervetulleeksi ja homma lähti hienosti alkuun.
Tuolloin painonvartijoissa kaikki ruuat olivat pisteytettyjä ja kaikille laskettiin tavoitteen mukaiset pisteet. Pisteet määräytyivät iän, sukupuolen, painon ja työnkuvan mukaan. Muistaakseni ensimmäiset pisteeni olivat 24, eli vuorokaudessa sai syödä 24 pisteen edestä. Päästyäni kotiin laskin sinä päivänä syömieni ruokien pisteet ja lopetin laskemisen ylitettyäni lukeman 40. Olin siis syönyt tuplaten sen mitä minun olisi pitänyt.
Painonvartijoiden systeemi osoittautui toimivaksi ja painoni lähti hienosti laskuun. Periaatteenahan on, että ihmiset oppivat syömään oikeaa ruokaa, mutta vain hieman vähemmän ja järkevämmin. Toki nuo 24 pistettä olisi voinut käyttää vaikka pariin karkkipussiin, mutta ne tuskin pitävät nälkää koko päivän.
Liikuntaa lisäilin mukaan pikkuhiljaa, siitä kuitenkin sai lisää pisteitä ruokailuun. Aloitin kävelyllä, jonka hiljalleen vaihdoin juoksuun. Aloin käymään jälleen seurojen ryhmäliikuntatunneilla ja pikkuhiljaa myös kuntosalilla.
Keväällä 2006 kirjoitin ylioppilaaksi ja painoin 63kg. Olin siis laihtunut reilussa puolessa vuodessa 27,9kg ja koko elämäni oli muuttunut. Sain reilusti itsevarmuutta, söin terveellisesti ja liikuin säännöllisesti.
Ennen laihduttamista on vaikea kuvitella kuinka moneen asiaan ylipaino oikeasti vaikuttaa. Lukion jälkeen pidin välivuoden ja menin tehtaan postitukseen töihin, joka sekään ei olisi ylipainoisena ollut yhtä helppoa, syksyllä 2006 aloitin myös pelaamaan salibandya. Tuolloin kävin myös kuntosalilla noin neljästi viikossa. Elämäni oli muuttunut vuodessa täysin. Liikuin sekä töissä että vapaa-ajalla ja ihan omasta tahdostani.
Vuonna 2007 aloitin terveydenhoitajaopinnot Hämeenlinnassa. Muutaman vuoden opiskeltuani aloin miettiä mitä oikeastaan haluaisinkaan tehdä ja vuoden 2010 keväällä ilmoittauduin Trainer 4 Youn personal trainer -koulutukseen. Tuolloin olin jo Kanavan vuosijäsen ja kävin pääasiassa BodyCombatissa sekä kuntosalilla.
Alkuvuodesta 2011 Kanavassa starttasi ensimmäinen Kevyt Sankari, johon pääsin personal trainer -koulutukseni ansioista mukaan. Aluksi olin kilpailussa vain taustalla toisen ohjaajan ollessa päävastuussa. Yllättävän sairastumisen vuoksi ”jouduin” pitämään yksin yhden tunnin Kevyt Sankari-ryhmälle ja siinä hetkessä hurahdin ryhmäliikunnan ohjaamiseen. Aina siihen saakka kannustuksesta huolimatta olin sanonut etten ikinä, ikinä ohjaa yhtäkään ryhmäliikuntatuntia. Olinhan koulussakin ollut se, joka punasteli aina luokan edessä tai jo viitatessaankin.
Samana keväänä valmistuin terveydenhoitajaksi. Tuolloin aloin myös ohjaamaan ryhmäliikuntatunteja Kanavassa. Näin kuluikin sitten lähes kaksi vuotta, kunnes keväällä 2013 Harri kysyi kiinnostaisiko minua tulla kuntokeskukseen täysipäiväisesti töihin. Laura Hotari oli ryhmäliikuntavastaavana ja Fustra-ohjaajana, mutta oli lähdössä jatkamaan opiskelujaan, joten hänen tilalleen tarviittiin joku. Lupasin miettiä asiaa ja lopulta syksyllä 2013 siirryin kokonaan kuntosalille ja opiskelin Fustra Personal Traineriksi. Les Millsin BodyCombat -koulutuksen olin käynyt jo aiemmin keväällä.
Näin olin siirtynyt kokonaan liikunnan pariin unelmatyöhöni. Intohimoni on ihmisten motivointi ja tsemppaaminen ylittämään itsensä. Taustani huomioon ottaen saan itselleni eniten laihdutusryhmistä. Niissä koen osaavani antaa hyviä ohjeita ja pääsen tsemppaamaan ihmisiä juuri silloin kun he ovat luovuttamassa. Uskon myös, että moniammatillisesta koulutuksestani on vain ja ainoastaan hyötyä tällä alalla.
Syyskuussa pääsen jälleen tekemään töitä lempijuttuni parissa, sillä uusi 10 viikon mittainen painonpudotuskilpailu, Kevyt Sankari, starttaa taas Kanavalla 2.9.2014. Tuskin maltan odottaa millainen ryhmä on tulossa.
Toivon, että pystyn omalla tarinallani vaikuttamaan edes jonkun elämään. Meistä jokainen pystyy ihan mihin vain jos vaan tarpeeksi haluaa!
Laura Penttilä
Upeeta Laura!!
VastaaPoista