Miksi emme tavoittelisi sitä loppuelämän hyvää kuntoa. Kun kerran aloitamme urheilun ja siitä tulee hyvä olo, miksi lopetamme sen koko kesäksi ja olemme taas syksyllä lähtöpisteessä.
Liikuntaa ei voi harrastaa varastoon niin, että urheilee tammi-huhtikuun urakoiden ja loppuvuoden tuudittautuu näihin. Varsinkin, jos haluat kehittää fyysistä kuntoasi, ehkä hankkia hieman lihaksia, tulee harjoittelun jatkua ympäri vuoden.
Toki kesällä osa treeneistä on kiva tehdä ulkona auringosta nauttien, mutta valitettavasti suomen kesään mahtuu aika monta sateista päivää. Ja kun teet treenisi salilla jo heti aamulla ennen kuin ilma lämpenee, niin sinulla on koko päivä aikaa touhuta kaikkea muuta.
Kesän lopussa (varsinkin kesäloman lopussa) monet ihmiset
jälleen miettivät, että mistä näitä kiloja taas kertyi. On saattanut tulla se
10 kiloa kuukaudessa heilahtamalla. Ei ole liikkunut koko aikana (paitsi
grillaamaan ja takaisin aurinkoon) ja syönyt ihan mitä ja miten sattuu. Myös
lomalla olisi järkevää pitää ateriarytmitys kohdillaan. Herkkuja saa toki
syödä, mutta kannattaa miettiä, että onko se paketillinen jäätelöä sen
arvoista, että kesän jälkeen taas laihdutat.
Sama juttu tulee ihmisillä vastaan valitettavasti jouluna.
Syödään niin kuin kaikki ruoka loppuisi maailmasta. Tammikuussa taas aloitetaan
alusta, niin kuin kirjoituksen alussa jo mainittiin.
Mitäpä jos tänään aloitettaisiin se elämäntapa? Ihan
oikeasti! Ei enää liikuttaisi ja syötäisi terveellisesti kausittain. Helppoahan
se ei ole ja allekirjoittaneet sen tietävät. Välillä tulee herkkuputkia, joita
voi verrata alkoholistin putkeen. :D Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Kun
repsahdus tulee, niin se ei tarkoita, että täytyy vetää koko päivä tai viikko
päin honkia. Mitä jos annettaisiin se anteeksi ja jatkettaisiin vaan eteenpäin. Mitä jos unohdettaisiin se perinteinen "ensi maanantaina sitten" - ajattelu. Seuraava ruokailukerta on paljon lähempänä ja tulevana maanantaina on jo parempi olo.
Säännöllinen, terveellinen ja monipuolinen ruokavalio yhdistettynä riittävään liikuntaan sallii muutaman herkuttelun sinne tänne.
Ja se liikunta. Jos pidettäisiin sekin mukana ympäri vuoden.
Sitä voi kesällä olla vähemmän. Ei aina tarvitse käydä viittä kertaa viikossa salilla
tai jumpissa. Mutta jos edes pari kertaa viikossa. Tai edes kerran viikossa tekisi kuntosalitreenin ja toisen kerran vaikka ulkotreenin. Omankehon painollakin saa paljon
aikaiseksi. Treenien ei tarvitse aina olla edes kovin pitkiä. Esimerkiksi ulkona tehty puolen tunnin kehonpainotreeni saa jo mukavasti liikettä aineenvaihdutaan ja aktivoi lihaksia. Tässä linkki vielä lyhyempään HIIT-treeniin. http://www.iltalehti.fi/hyvaolo/2015072820033813_ie.shtml.
Tie muutokseen ja siinä pysyminen ei missään nimessä ole helppoa, mutta se todellakin on mahdollista. Kumpikaan meistä ei väitä, että kaikki tapahtuisi viikossa tai edes kuukaudessa. Siihen tarvitaan kuukausia, jopa vuosia. Kun haluttu kunto tai paino saavuteen, varsinainen työ vasta alkaa. Kaikista vaikeinta on ylläpito, valitettava fakta on se, että koko loppuelämä on syömisen tarkkailua. Kumpikaan meistä ei voi syödä aina sitä mitä tekee mieli. Voimme kuitenkin syödä sitä mitä haluamme, koska haluamme pysyä hyvässä kunnossa, haluamme syödä terveellisesti.
Täytyy myös hyväksyä se, että aina ei huvita treenata, eikä aina tarvitse. Valitettavasti vaan uudestaan aloittaminen on se vaikein osuus. Joskus itsensä joutuu pakottamaan lenkille tai kuntosalille, mutta varmaa on se, että urheilun jälkeen on hyvä olo. Mikäli itsensä liikkeelle saaminen on hankalaa, kannattaa esimerkiksi hyödyntää jumppia. Päätät mihin jumppaan tulet ja kun se alkaa tiettynä aikana, on sinne lähdettävä. Sohvalla makaaminen ja "kohta mä lähden" ajattelu yleensä johtaa siihen, että ei tule lähdettyä ollenkaan.
Mukavaa kesää kaikille :)
Terveisin entiset pullukat:
Tie muutokseen ja siinä pysyminen ei missään nimessä ole helppoa, mutta se todellakin on mahdollista. Kumpikaan meistä ei väitä, että kaikki tapahtuisi viikossa tai edes kuukaudessa. Siihen tarvitaan kuukausia, jopa vuosia. Kun haluttu kunto tai paino saavuteen, varsinainen työ vasta alkaa. Kaikista vaikeinta on ylläpito, valitettava fakta on se, että koko loppuelämä on syömisen tarkkailua. Kumpikaan meistä ei voi syödä aina sitä mitä tekee mieli. Voimme kuitenkin syödä sitä mitä haluamme, koska haluamme pysyä hyvässä kunnossa, haluamme syödä terveellisesti.
Täytyy myös hyväksyä se, että aina ei huvita treenata, eikä aina tarvitse. Valitettavasti vaan uudestaan aloittaminen on se vaikein osuus. Joskus itsensä joutuu pakottamaan lenkille tai kuntosalille, mutta varmaa on se, että urheilun jälkeen on hyvä olo. Mikäli itsensä liikkeelle saaminen on hankalaa, kannattaa esimerkiksi hyödyntää jumppia. Päätät mihin jumppaan tulet ja kun se alkaa tiettynä aikana, on sinne lähdettävä. Sohvalla makaaminen ja "kohta mä lähden" ajattelu yleensä johtaa siihen, että ei tule lähdettyä ollenkaan.
Mukavaa kesää kaikille :)
Terveisin entiset pullukat: