Työ palkitsee tekijäänsä

Haluan kertoa teille yhden sinnikkään asiakkaani tarinan. Juuri tälläisten onnistumisten takia tätä työtä teen.

Alkuvuodesta sain yhteydenottopyynnön Hannelta. Nuorempana hän hiihti kilpaa ja harrasti yleisurheilua sekä maastojuoksua. Taustalla siis paljonkin liikkumista ja treenaamista. Hiihtäminen kuitenkin loppui 19-vuotiaana. Tämän jälkeen hän harrasti Taekwondoa.

Paino kuitenkin alkoi nousta salakavalasti pikkuhiljaa. Syitä tähän oli monia, elämäntilanne muuttui ja toi eteensä isoja menetyksia. Elintavat muuttuivat epäsäännöllisiksi ja ruokailusta unohtui rytmi ja sisällön tarkkailu. Liikunta jäi minimiin. Lopulta ei tullut enää välitettyä lainkaan mitä söi.Tämä tietenkin alkoi näkyä myös ulkomuodossa.

Hanne ennen

Totuus iski vasten kasvoja vaa'alla, jotain pitäisi alkaa tekemään. Tämä jos mikä motivoi hänet liikkeelle. Kuntosalikortti oli ollut jo useamman vuoden, käyntejä kertynyt silloin tällöin. Salilla tuli käytyä silloin kun huvitti ja hommat tehtiin vähän sinne päin. Kuntokeskus Kanavaan oli kuitenkin aina helppo tulla, koska siellä saa olla juuri sellainen kun on ja kaikki tekevät omaa treeniään eikä muita arvostella. 

Painon pudotus alkoi siis  jo syksyllä 2014 ja alkuun se sujuikin hyvin. Valitettavasti seinä kuitenkin tuli vastaan ja paino jämähti paikoilleen. Lisäksi mieleen nousi taas tekosyitä miksi lenkille tai salille ei ehdi. Lopulta Hanne päätyikin sitten pyytämään apua, koska halusi edistyä edelleen. Pienen epäröinnin jälkeen tuli aika ottaa yhteyttä Personal Traineriin. 

-"en jaksa punnertaa" -"JAKSATHAN" :D

Personal Trainerin kanssa treenatessa itsestään tulee annettua kaikki ja usein enemmänkin. Yksin yleensä tulee pysyttyä mukavuusalueelle, valitettavasti se ei vaan vie kehitystä eteenpäin. Toisen valvovan silmän alla sarjat tehdään loppuun asti hyvällä tekniikalla. Itsensä tulee ylitettyä joka kerta. Lisäksi on tullut tehtyä paljon uusi liikkeitä.

Isoin muutos on tapahtunut omassa olossa. Vihdoin omassa kropassa on hyvä olla. Ulkopuolisetkin näkevät muutoksen, mutta myös henkinen puoli muuttuu. Muutos on kokonaisuus, arjessa jaksaminen paranee eivätkä pienet kolahdukset enää haittaa.

Itsenä ylittäminen lisää fyysisen kunnon lisäksi myös henkistä hyvinvointia

Paluuta alkuun ei enää ole, tavoite painokin odottelee jo nurkan takana. Yhteistyö jatkuu ja seuraavaksi tavoitteena onkin lihaksiston kehittäminen.

Hannen terveiset: 

Suosittelen ehdottomasti treenaamista Personal Trainerin kanssa. Yhteistreenit antavat paljon motivaatiota sekä tietoa ja taitoa treenaamisesta sekä tekniikoista. Lisäksi Personal Trainer on ollut korvaamotin apu ja tuki. 

-Laura

Kesäkunto vain täksi kesäksi vai loppuelämäksi?

Monesti tammikuussa kuntosalit täyttyvät ja jokainen havittelee toiveikkaana sitä kesäkuntoa juuri täksi kesäksi. Valitettavan usein kuitenkin sama on edessä joka tammikuu.

Miksi emme tavoittelisi sitä loppuelämän hyvää kuntoa. Kun kerran aloitamme urheilun ja siitä tulee hyvä olo, miksi lopetamme sen koko kesäksi ja olemme taas syksyllä lähtöpisteessä.

Liikuntaa ei voi harrastaa varastoon niin, että urheilee tammi-huhtikuun urakoiden ja loppuvuoden tuudittautuu näihin. Varsinkin, jos haluat kehittää fyysistä kuntoasi, ehkä hankkia hieman lihaksia, tulee harjoittelun jatkua ympäri vuoden.

Toki kesällä osa treeneistä on kiva tehdä ulkona auringosta nauttien, mutta valitettavasti suomen kesään mahtuu aika monta sateista päivää. Ja kun teet treenisi salilla jo heti aamulla ennen kuin ilma lämpenee, niin sinulla on koko päivä aikaa touhuta kaikkea muuta.

Kesän lopussa (varsinkin kesäloman lopussa) monet ihmiset jälleen miettivät, että mistä näitä kiloja taas kertyi. On saattanut tulla se 10 kiloa kuukaudessa heilahtamalla. Ei ole liikkunut koko aikana (paitsi grillaamaan ja takaisin aurinkoon) ja syönyt ihan mitä ja miten sattuu. Myös lomalla olisi järkevää pitää ateriarytmitys kohdillaan. Herkkuja saa toki syödä, mutta kannattaa miettiä, että onko se paketillinen jäätelöä sen arvoista, että kesän jälkeen taas laihdutat.

Sama juttu tulee ihmisillä vastaan valitettavasti jouluna. Syödään niin kuin kaikki ruoka loppuisi maailmasta. Tammikuussa taas aloitetaan alusta, niin kuin kirjoituksen alussa jo mainittiin.

Mitäpä jos tänään aloitettaisiin se elämäntapa? Ihan oikeasti! Ei enää liikuttaisi ja syötäisi terveellisesti kausittain. Helppoahan se ei ole ja allekirjoittaneet sen tietävät. Välillä tulee herkkuputkia, joita voi verrata alkoholistin putkeen. :D Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Kun repsahdus tulee, niin se ei tarkoita, että täytyy vetää koko päivä tai viikko päin honkia. Mitä jos annettaisiin se anteeksi ja jatkettaisiin vaan eteenpäin. Mitä jos unohdettaisiin se perinteinen "ensi maanantaina sitten" - ajattelu. Seuraava ruokailukerta on paljon lähempänä ja tulevana maanantaina on jo parempi olo.

Säännöllinen, terveellinen ja monipuolinen ruokavalio yhdistettynä riittävään liikuntaan sallii muutaman herkuttelun sinne tänne. 

Ja se liikunta. Jos pidettäisiin sekin mukana ympäri vuoden. Sitä voi kesällä olla vähemmän. Ei aina tarvitse käydä viittä kertaa viikossa salilla tai jumpissa. Mutta jos edes pari kertaa viikossa. Tai edes kerran viikossa tekisi kuntosalitreenin ja toisen kerran vaikka ulkotreenin. Omankehon painollakin saa paljon aikaiseksi. Treenien ei tarvitse aina olla edes kovin pitkiä. Esimerkiksi ulkona tehty puolen tunnin kehonpainotreeni saa jo mukavasti liikettä aineenvaihdutaan ja aktivoi lihaksia. Tässä linkki vielä lyhyempään HIIT-treeniin. http://www.iltalehti.fi/hyvaolo/2015072820033813_ie.shtml.

Tie muutokseen ja siinä pysyminen ei missään nimessä ole helppoa, mutta se todellakin on mahdollista. Kumpikaan meistä ei väitä, että kaikki tapahtuisi viikossa tai edes kuukaudessa. Siihen tarvitaan kuukausia, jopa vuosia. Kun haluttu kunto tai paino saavuteen, varsinainen työ vasta alkaa. Kaikista vaikeinta on ylläpito, valitettava fakta on se, että koko loppuelämä on syömisen tarkkailua. Kumpikaan meistä ei voi syödä aina sitä mitä tekee mieli. Voimme kuitenkin syödä sitä mitä haluamme, koska haluamme pysyä hyvässä kunnossa, haluamme syödä terveellisesti.

Täytyy myös hyväksyä se, että aina ei huvita treenata, eikä aina tarvitse. Valitettavasti vaan uudestaan aloittaminen on se vaikein osuus. Joskus itsensä joutuu pakottamaan lenkille tai kuntosalille, mutta varmaa on se, että urheilun jälkeen on hyvä olo. Mikäli itsensä liikkeelle saaminen on hankalaa, kannattaa esimerkiksi hyödyntää jumppia. Päätät mihin jumppaan tulet ja kun se alkaa tiettynä aikana, on sinne lähdettävä. Sohvalla makaaminen ja "kohta mä lähden" ajattelu yleensä johtaa siihen, että ei tule lähdettyä ollenkaan.

Mukavaa kesää kaikille :)

Terveisin entiset pullukat: 

Helenan sankaritarina: Kevyt Sankarista puolimaratonille!

Helena Kaltti-Kaunisto - Kevyt Sankari vuosimallia 2011:

Miksi lähdit mukaan kilpailuun?

Liikakiloja oli kertynyt aika paljon ja kuntokin oli päässyt huonoksi. Juoksemaan en oikein jaksanut lähteä. Ajattelin, että alas nyt Henna tekemään jotain! Juuri sopivasti luin kymmenen viikkoa kestävästä Kevyt Sankari -kilpailusta. Jes! Se oli siinä. Sinne sitten ilmoittauduin mukaan. Tavoitteekseni asetin 10%:n painonpudotuksen.

Millaisena koit ryhmän tuen?

Kaikki olivat eri-ikäisiä naisia. Porukka oli kaikinpuolin iloista ja pirteää sakkia. Yhdessä nauroimme kipeille lihaksille ja vetäjien karjumiselle ”JAKSAA JAKSAA!”. Pienet takapakitkin hyvässä porukassa unohtuivat pian.

Saitko valmentajalta tarvitsemaasi tukea?

Ohjeet olivat selkeitä. Kysymyksiini sain asiantuntevat vastaukset. Jos tuli uskonpuute niin siihenkin sain kannustusta ja tukea kun sitä tarvitsin.

Koetko saaneesi tarpeeksi eväitä jatkoon?

Kevyt Sankari meni niin hyvin että piti saada sille jatkoa. Otinkin personal trainerin vuodeksi. Kuntosalilaitteet tulivat tutuiksi ja ryhmäliikuntatunneilla käymisen aloitin myös.

Mitä sinulle kuuluu nyt?

Tällä hetkellä liikunta on lähes jokapäiväistä. Lenkillä käyn 2-3 kertaa viikossa, joko juosten, hölkäten tai sauvojen kanssa. Yleensä lenkin pituus on noin tunti tai puolitoista. Kuntosalilla käyn myös pari kertaa viikossa.

Suurin saavutuksesi?

PUOLIMARATON! Personal trainerini teki juoksuharjoitusohjelman ja siitä se sitten lähti!

Terveisesi uusille Kevyt Sankareille?
Jos tosissasi haluat muutosta on Kevyt Sankari hyvä tapa aloittaa. Tsemppiä kaikille aloittajille! ELÄMÄ ON TÄSSÄ JA NYT.

TOTEUTA SINÄKIN OMA SANKARITARINASI!

Syksyn KEVYT SANKARI starttaa 2.9.14 ja vielä mahtuu mukaan! Haasta ystäväsikin kisaan ja tehkää muutosmatka yhdessä!

Lue lisää, kysy lisää vastaanotosta tai jätä yhteystietosi niin valmentajamme on sinuun yhteydessä! Valmentajana toimii Laura, jonka oman elämäntapamuutostarinan voit lukea tästä.

Painonvartijoiden kautta terveyden- ja hyvinvoinnin ammattilaiseksi

Liikuntaharrastukseni alkoi jo urheiluseuran äiti-lapsi jumpasta ja jatkui rytmisenvoimistelun kautta tanssiryhmässä aina yläasteelle asti. Murrosikä kuitenkin vei jossain vaiheessa voiton ja liikunta jäi. Vihasin koululiikuntaa ja yleensä varusteetkin ”unohtuivat” kotiin. 

Lukion aloittaessani olin jo ylipainoinen enkä liikkunut lainkaan. Päivät kuluivat kavereiden kanssa ja herkkuja syöden. Keskustan lukiosta olikin helppo pistäytyä kaupassa ja ostaa jokapäiväinen karkkipussi. 

Täyttäessäni 18 vuotta äitini oli useaan kertaan huomauttanut painostani ja minä aina loukkaantunut siitä. Lopulta kuitenkin suostuin myöntämään asian ja äitini suostutteli minut liittymään painonvartijoihin ja lupautui maksamaan jokaviikkoisen punnituksen. 

Loka-marraskuussa 2005 uskaltauduin ensimmäiseen tapaamiseen, jolloin lähtöpainoni oli 90,9kg. Tuota lukemaa tulen tuskin koskaan unohtamaan. Olin paikalla olevista nuorin (ikäraja 18 vuotta), mutta silti tunsin oloni tervetulleeksi ja homma lähti hienosti alkuun. 

Tuolloin painonvartijoissa kaikki ruuat olivat pisteytettyjä ja kaikille laskettiin tavoitteen mukaiset pisteet. Pisteet määräytyivät iän, sukupuolen, painon ja työnkuvan mukaan. Muistaakseni ensimmäiset pisteeni olivat 24, eli vuorokaudessa sai syödä 24 pisteen edestä. Päästyäni kotiin laskin sinä päivänä syömieni ruokien pisteet ja lopetin laskemisen ylitettyäni lukeman 40. Olin siis syönyt tuplaten sen mitä minun olisi pitänyt. 

Painonvartijoiden systeemi osoittautui toimivaksi ja painoni lähti hienosti laskuun. Periaatteenahan on, että ihmiset oppivat syömään oikeaa ruokaa, mutta vain hieman vähemmän ja järkevämmin. Toki nuo 24 pistettä olisi voinut käyttää vaikka pariin karkkipussiin, mutta ne tuskin pitävät nälkää koko päivän.

Liikuntaa lisäilin mukaan pikkuhiljaa, siitä kuitenkin sai lisää pisteitä ruokailuun. Aloitin kävelyllä, jonka hiljalleen vaihdoin juoksuun. Aloin käymään jälleen seurojen ryhmäliikuntatunneilla ja pikkuhiljaa myös kuntosalilla. 

Keväällä 2006 kirjoitin ylioppilaaksi ja painoin 63kg. Olin siis laihtunut reilussa puolessa vuodessa 27,9kg ja koko elämäni oli muuttunut. Sain reilusti itsevarmuutta, söin terveellisesti ja liikuin säännöllisesti.

Ennen laihduttamista on vaikea kuvitella kuinka moneen asiaan ylipaino oikeasti vaikuttaa. Lukion jälkeen pidin välivuoden ja menin tehtaan postitukseen töihin, joka sekään ei olisi ylipainoisena ollut yhtä helppoa, syksyllä 2006 aloitin myös pelaamaan salibandya. Tuolloin kävin myös kuntosalilla noin neljästi viikossa. Elämäni oli muuttunut vuodessa täysin. Liikuin sekä töissä että vapaa-ajalla ja ihan omasta tahdostani. 

Vuonna 2007 aloitin terveydenhoitajaopinnot Hämeenlinnassa. Muutaman vuoden opiskeltuani aloin miettiä mitä oikeastaan haluaisinkaan tehdä ja vuoden 2010 keväällä ilmoittauduin Trainer 4 Youn personal trainer -koulutukseen. Tuolloin olin jo Kanavan vuosijäsen ja kävin pääasiassa BodyCombatissa sekä kuntosalilla. 

Alkuvuodesta 2011 Kanavassa starttasi ensimmäinen Kevyt Sankari, johon pääsin personal trainer -koulutukseni ansioista mukaan. Aluksi olin kilpailussa vain taustalla toisen ohjaajan ollessa päävastuussa. Yllättävän sairastumisen vuoksi ”jouduin” pitämään yksin yhden tunnin Kevyt Sankari-ryhmälle ja siinä hetkessä hurahdin ryhmäliikunnan ohjaamiseen. Aina siihen saakka kannustuksesta huolimatta olin sanonut etten ikinä, ikinä ohjaa yhtäkään ryhmäliikuntatuntia. Olinhan koulussakin ollut se, joka punasteli aina luokan edessä tai jo viitatessaankin. 

Samana keväänä valmistuin terveydenhoitajaksi. Tuolloin aloin myös ohjaamaan ryhmäliikuntatunteja Kanavassa. Näin kuluikin sitten lähes kaksi vuotta, kunnes keväällä 2013 Harri kysyi kiinnostaisiko minua tulla kuntokeskukseen täysipäiväisesti töihin. Laura Hotari oli ryhmäliikuntavastaavana ja Fustra-ohjaajana, mutta oli lähdössä jatkamaan opiskelujaan, joten hänen tilalleen tarviittiin joku. Lupasin miettiä asiaa ja lopulta syksyllä 2013 siirryin kokonaan kuntosalille ja opiskelin Fustra Personal Traineriksi. Les Millsin BodyCombat -koulutuksen olin käynyt jo aiemmin keväällä.

Näin olin siirtynyt kokonaan liikunnan pariin unelmatyöhöni. Intohimoni on ihmisten motivointi ja tsemppaaminen ylittämään itsensä. Taustani huomioon ottaen saan itselleni eniten laihdutusryhmistä. Niissä koen osaavani antaa hyviä ohjeita ja pääsen tsemppaamaan ihmisiä juuri silloin kun he ovat luovuttamassa. Uskon myös, että moniammatillisesta koulutuksestani on vain ja ainoastaan hyötyä tällä alalla.

Syyskuussa pääsen jälleen tekemään töitä lempijuttuni parissa, sillä uusi 10 viikon mittainen painonpudotuskilpailu, Kevyt Sankari, starttaa taas Kanavalla 2.9.2014. Tuskin maltan odottaa millainen ryhmä on tulossa.

Toivon, että pystyn omalla tarinallani vaikuttamaan edes jonkun elämään. Meistä jokainen pystyy ihan mihin vain jos vaan tarpeeksi haluaa!

Laura Penttilä

Takarivin pullukasta personal traineriksi

Nyt on suunnilleen 5,5 vuotta siitä, kun aloin käymään Kuntokeskus Kanavassa. Aikalailla samaan aikaan, kun Kanava aloitti toimintansa. Silloin 5,5 vuotta sitten olin ihan erinäköinen, painoa oli 40 kiloa enemmän ja kunto oli kaikkea muuta kuin hyvä. Voisi sanoa, että Kuntokeskus Kanava laittoi minut kuntoon, vaikka kai siinä oli omallakin tekemisellä oma osansa. Tämän 5,5 vuoden aikana olen ollut koko ajan jäsenenä. Pisin tauko taitaa olla, kun synnytyksen jälkeen en käynyt kolmeen viikkoon! Huh, sekin oli tuskaa. Kun on tottunut liikkumaan, niin ei se luonto meinaa antaa periksi edes synnytyksen jälkeen, että jäisi laakereilleen makaamaan.

Vielä ennen Kanavaa olin todella surkeassa kunnossa. Ylipainoa oli, enkä liikkunut yhtään. Vihasin liikuntaa koulussa ja ainoa mitä vapaaehtoisesti liikuin, oli pyörällä, koska meidän perheellä ei koskaan ole ollut autoa. 19-vuotiaana sain ajokortin ja auton ja johan loppui kuin seinään se pyöräilykin. Herkkuja alkoi upota jopa lisää tähän napaan ja painoa alkoi kertyä ”huomaamatta”. Lähinnä siis välttelin vaakaa (ja peiliä ja kameraa), ettei vaan huomaisi totuutta. Olen siis ollut nuorempana normaalipainoinen, vaikken liikkunutkaan. Hyötyliikunta piti minut edes vähän kunnossa, mutta kun sekin jäi kokonaan, niin ei ihme, että paino nousi. Liputan siis myös hyötyliikunnan puolesta. Se on oikeasti sitä tärkeintä millä voimme vaikuttaa mm. painoomme.

ENNEN

Vuoden 2008 lopulla jouduin sairaalaan, jossa väkisinkin jouduin vaa’alle. Meinasin pyllylleni lentää, kun jo muutaman päivän oksentamisen ja syömättömyyden jälkeen painoin edelleen reippaasti yli 100 kiloa. Huh. Paljonkohan olin painanut ennen sitä? Heräsin tilanteeseen vihdoin oikeasti ja halusin alkaa pudottamaan painoa. Kuntokeskus Kanava avattiin niihin aikoihin ja ystäväni kanssa päätin lähteä kokeilemaan. Aluksi kävin vain salilla, jumppiin en uskaltanut edes ajatella meneväni. Ajattelin, etten pärjää. Jumpissakin aloin jossain vaiheessa käymään ystäväni kanssa, mutta aina piti väkisin päästä takariviin, ettei vaan kukaan näkisi surkeuttani. Vihasin sitä, jos en osannut jotain liikettä tai en jaksanut. Se turhautti ja alussa luovutin ensimmäisten yritysten jälkeen. Mielessäni vain manasin surkeuttani ja sitä, etten jaksa. Ensimmäisen kerran kun kävin Bodycombatissa, ajattelin, etten mene sinne enää ikinä, koska en jaksanut mitään. Olin tunnin jälkeen ihan kuollut. En muista enää, miksi sitten palasin tunnille uudestaan, mutta nykyään minut löytää jokaiselta Bodycombat-tunnilta eturivistä.  Nautin siitä tunteesta, että liikun äärirajoillani. Aina ei tarvitse jaksaa, kunhan tekee parhaansa. Sillähän sitä sitten kehittyy.

Ensimmäisen 9 kuukauden aikana tiputin painoani melkein 40 kiloa. Olen jotain päättäessäni sellainen, että kaikki mulle heti nyt. Vuoden 2008 lopulla tein päätöksen ja pysyin siinä. Lähdin ehkä vähän liiankin kovalla sykkeellä liikkeelle, vaikka toisaalta se sopi minulle.  Jätin saman tien herkut pois ja aloin syödä terveellisesti. Lisäsin kasviksia ruokavalioon, pienensin annoskokoja ja söin 5-6 ateriaa päivässä. Ennen olin jättänyt aamupalan aina väliin, mutta nyt söin sen joka päivä. Olin myös syönyt ennen ensimmäisen ruoan vasta puolenpäivän aikoihin ja mahdollisimman paljon kerralla. Sitten söin ehkä jotain välipalaa ja illalla kauheat epäterveelliset mätöt. Muutin koko homman kerralla, myös liikuntapuolen. Kaikille tällainen jyrkkä muutos ei kuitenkaan sovi. Voi olla järkevämpää ensin aloittaa vaikka pikkuhiljaa liikunta ja sitten vasta ruveta miettimään mitä syö. Vähentää herkut ensin pois ja sitten alkaa miettiä muuten sitä annoskokoa ja mitä lautasella yleensäkin on.

JÄLKEEN

Sen jälkeen, kun sain sen 40 kiloa pois, niin paino on tietenkin välillä jojoillut. Raskaana tuli 18 kiloa takaisin, mutta ne on jo karistettu. Hoikimmillani olen ollut 43 kiloa kevyempi kuin silloin sairaalassa.  Vaikeinta nyt on ollut painon pitäminen kurissa. Laihduttaminen on helppoa, kun vertaa sitä tähän ylläpitämiseen. Helposti myös sorrun herkuttelemaan ja joskus herkkuputki kestää pitkään. Esimerkiksi joulun herkuttelu jäi viimeksi päälle pitkäksi aikaa. Helppoa ei ole siis nytkään, vaikka olen normaalipainoinen ja liikun edelleen paljon. Se pullukka sisälläni haluaa aika ajoin päästä ulos! Taistelen kuitenkin vastaan ja kunhan paino ei tästä nouse yli viittä kiloa, olen tyytyväinen. En kuitenkaan haluaisi loppuelämääni lihoa ja laihduttaa vuorotellen. Pitäisi saada paino pysymään suunnilleen samassa. Herkuttelua en aio koskaan jättää kokonaan, mutta pitäisi  oppia se kohtuus siinäkin. Välillä tuntuu, että herkuttelen niin kuin ruoka loppuisi juuri sillä hetkellä maailmasta.

Nyt voin todeta, että elän unelmaani. Olen saanut liikunnasta työtäni ja yksi suurimmista haaveistani toteutuu syksyllä, kun valmistun personal traineriksi. Jos joku olisi sanonut minulle reilu viisi vuotta sitten, että hei, susta tulee joskus vielä ryhmäliikuntaohjaaja ja personal trainer, niin olisin kuollut nauruun ja niin varmasti kaikki nekin, jotka minut silloin tunsivat.

Jos minä pystyin siihen, niin pystyt sinäkin!

Sari Hietanen

Nimimerkillä entinen liikunnan vihaaja ja sohvaperuna, nykyinen ryhmäliikuntaohjaaja ja personal trainer-opiskelija